13. Vaaleanpunaisia tarrasukkia

Aamulla sairaalassa. 

"Minun pikku tyttöni" syleilin pientä kääröä ja lässytin

"En päästä sinua koskaan silmistäni"

"Huomenta Janette" Julia totesi Janeten takana.

"Huomenta vaan teillekkin, pääsittepä nopeasti tulemaan" Totetin vanhemmilleni

"No tietenkin, meidän ensimmäisen lapsenlapsen takia. Saanko ottaa syliin?" Julia tokaisi ja katseli vauvaani.

"Tietysti saat" Ojensin vauvan äidilleni

Kun sain nyyttini annettua oman äitini käsiin häneltä vierähti kyynel ja isäni toivotti onnittelut ja halasi minua. En koskaan ollut häntäkään nähnyt niin herkillä

"Missä se Jarkko on? Eikö isän pitäisi olla paikalla?" Reima kyseli

"En tiedä, synnytyksen jälkeen olin niin pihalla etten ole tajunnut soittaa hänelle" Sanoin isälle

"Minä voisin käydä katsomassa kotoanne mikä siellä on tilanne ja otan sinulle puhtaat vaatteet" Reima totesi ja lähti. 

Reima sai avaimet tyttäreltään ja meni asuntoon sisälle. Katsomaan tietysti ensimmäisenä makuuhuoneen missä Jarkko nukkui

"NYT YLÖS" Reima huusi

Jarkko nousi ylös edelleen pienessä humalassa ja Reima huomasi sen tietysti

"Miksi et ole sairaalassa? Väitit niin rakastavasi Janettea ja teet tälläisen tempun!" Reima raivostui

"Mutta...." Jarkko koitti selittää

"Nyt menet suihkuun ja syöt, me menemme synnytyssairaalaan sanoit mitä sanoit!" Reima käskytti ja Jarkko teki niinkuin piti. 

Sillä aikaa kun Jarkko oli suihkussa halusi Janeten isä tehdä Jarkolle jotain syötävää jottei tyttärensä näkisi humalassa ollutta miestään. Mutta jääkaappi huuti tyhjyyttään.

"Miten saatoin unohtaa Janeten synnytyksen. Hän varmasti vihaa minua tämän jälkeen" Jarkko puhui yksinään

"Noniin pääsithän sinä tännekkin asti, juo kahvi niin lähetään"

"Joojoo.." totesi Jarkko tärisevin käsin

"Tilaan meille taksin valmiiksi" Reima sanoi ja otti puhelimensa esille ja näpytteli taksin numeron.

Jarkko ja Reima pääsivät lopulta taksiin ja huikkasivat kaupungin tunnetuimmalle kuskille että synnytyssairaalaan. "Tuleva tai siis nykyinen isä on menossa katsomaan esikoistaan"

"Vautsi, onnea. Kumpi tuli tyttö vai poika?" kuski kysyi ja katsoi peruutuspeilistä meitä.

"Tyttö" Reima vastasi

Sairaalalla Reima muistutti Jarkkoa siitä että tämä saisi jäädä viimeiseksi virheeksi Janettea koskien. Hän ei muuten lupaisi että pystyisi hillitsemään itsensä. Jarkko pysyi vaitinaisena sillä hän kanto salaisuutta joka painoi häntä. 

Janette ja Julia olivat ottaneet päiväunet ennenkun miehet saapuivat paikalle. Mutta kuitenkin heräsivät heidän tuloonsa. 

Jarkko ei meinannut uskoa silmiään että hänen geeneistä tullut pienokainen nukkui nyt sairaala sängyssä ja hän todella olisi tästä hetkestä tämän pienen nyytin isä. 

"Ota vain pikkuinen syliin" Janette heräsi ja hymyili nähdessään miehensä

"Uusi perheenjäsen, neiti Järnefeld" Jarkko totesi ja katsoi pienen nyytin silmiä ja syleili tätä kyyneleet silmissään.