11. Vie minut sairaalaan

Kuukaudet kului ja raskausmaha alkoi todella näkyä. Olin tilannut meille kuvaajan ottamaan meille kuvia muistoksi raskaudesta. Kuvaaja todella osasi hommansa ja otti myös videokameralla pari klippiä muistoksi.

Kuvauksessa meni koko iltapäivä ja valokuvaaja lähettäisi kuvat meille sähköpostiin myöhemmin. Menimme Jarkon kanssa keittiöön, Jarkko etsimään töitä ja minä syömään. Ruokahaluni oli ollut raskauden ajan huono mutta salaatti meni aina alas jos ei muu. 

"Rakas täällä on eräs opettajan virka haussa, pitäisikö minun hakea?"

"Pitäisi todellakin, kyllä minä äitiyslomalla päivät pärjään" totesin ja haukkasin salaattiani

"Ja tämä on kaikenlisäksi keskustassa oleva ala-aste" Jarkko hehkutti

"Noniin nyt laitat sinne hakemuksen" tsemppasin 

"Olisi mahtavaa päästä taas opettamaan, sen edellisen tapahtuman jälkeen" Jarkko koitti pysyä realistina

"Mistä ne siellä tietäisi meidän tilanteesta. Nyt vain haet ja odotat kutsua työpaikkahaastatteluun" 

"Niimpä.." Jarkko vastasi ja painoi lähetä nappia työpaikkahakemukseen

Jarkko nousi aikaisin aamulla tekemään aamupalaa sillä hän tuskin nukkui silmän räpäystäkään.

Hän teki ensimmäistä kertaa lettuja ja oli hyvin ylpeä siitä ettei polttanut sitä pohjaan. Mieheni todella tahtoi sen työpaikan koska tiesi että hän ei ollut edelliskerran jälkeen kovin haluttu yliopistoihin opettamaan, kun oli kerran sekaantunut oppilaaseensa. Mutta rakastan Jarkkoa ihan yhtä paljon oli hän entinen opettajani tai ei

Heräsin siihen kun pikkuinen veteli kärrynpyöriä vatsassani ja letut tuoksuivat keittiöstä makuuhuoneeseemme. Olin nukkunut punainen bodyni päällä sillä se oli ainut mukava päällä, joka ei kutittanut tai kiristänyt. Entiset vaatteeni sain heittää kaapin pohjalle siitä lähtien kun raskausmahani alkoi kasvamaan.

"Huomenta rakas, mikä on olo?" Jarkko kyseli

"Ihan hyvä, pienokainen vain alkoi potkimaan kovin niin nousin ylös jos se rauhottuisi" vastasin Jarkolle

Jarkko tykkäsi vain katsoa kun olen ja syön. Otin muutaman haarukallisen lettuja mutta en saanut enempää syötyä sillä vatsassa tuntui vauvan potkut ja aloin voimaan pahoin. 

"Rakas, mikäs niissä letuissa on?" Jarkko kummasteli kun en syönyt enempää

"Tuli yhtä äkkiä huono olo, menen vessaan" vastasin hänelle

Jaksoin hetken halia pönttöä muttei sisältäni tullut mitään. Huomasin samalla että suihku on ihan hirveessä kunnossa joten aloin siivoamaan suihkua, niin ei tarvitsisi vauvan synnyttyä alkaa tekemään suursiivousta. Pitäisi tilata ihan siivoojat käymään meillä koska Jarkolla oli ilmeisesti hyvinkin paljon säästöjä, koska emme rahasta juuri puhuneet ja saamme ostettua kaiken tarpeellisen. 

"Kulta lähden parturiin" Jarkko huusi ulko-ovelta. 

"Selvä" huusin hänelle takaisin.

"Onko liian lyhyt tämä malli" Jarkko juoksi vessaan sillä kuuli että työskentelin edelleen siellä. Asuimmehan ihan keskustan vieressä ja parturissa käynti oli vain silmän räpäytyksen ajan. 

"MINUA POLTTAA VATSASTA JARKKO" huusin

"APUA, APUA. Lähdemmekö sairaalaan?" Jarkko kyseli paniikissa

"Mennään, mennään!" puuskutin jarkolle. 

Jarkko saaattoi minut taksiin sillä hänellä oli minulle uutisia.

"Rakkaani, sain parturissa kutsun sinne työpaikalle. Sopiiko että menen sinne ja tulen sitten sairaalaan?" Jarkko koitti selittää

"IHAN SAMA, TAHDON NYT SAIRAALAAN, TÄMÄ EI SAA VIELÄ SYNTYÄ" huusin Jarkolle samalla kun astuin taksin kyytiin.

Taksikuski saattoi minut sisälle sairaalaan sillä halusi varmistaa että pysyn tajuissani. Sairaalassa minut otettiin tosissaan sillä viikot eivät täsmänneet vielä, koska laskettu olisi vasta kuukauden kuluttua. Vatsaani poltti koko ajan ja pääsin osastolle odottamaan vapautuvaa lääkäriä.